Volkswagen Transporter

Volkswagen Transporter
Valmistaja ja valmistusmaa	Volkswagen AG, (Länsi)-Saksa Brasilia Australia Argentiina Meksiko Itävalta Etelä-Afrikka Puola Indonesia
Valmistusaika	1950–
Luokka	Kevyt hyötyajoneuvo
Kori	Minibussi Pakettiauto Lava-auto
Moottori	B4, R4, R5, VR6, hybridi
Iskutilavuus	1100–3200 cm3
Teho	18–178 kW
Voimanvälitys	Etuveto, takaveto, neliveto
Kiihtyvyys
Huippunopeus
Hintaluokka
Edeltäjä
Seuraaja
Saman luokan autoja

Transporter on Volkswagen Groupin T-pohjalevylle valmistettava kevyt hyötyajoneuvomallisto. Volkswagenin pakettiautomallistoa on valmistettu yli 70 vuoden ajan, malleja on myyty maailmanlaajuisesti ja autoa on valmistettu Saksan lisäksi useissa eri maissa.

T-sarja nähdään nykyisin virallisena Volkswagen Groupin pohjalevysarjana ja sen sukupolvet on eritelty juoksevalla numeroinnilla T1, T2, T3, T4,T5 ja T6. Ennen "T-pohjalevy" -nimeä ensimmäiset kolme sukupolvea kantoivat nimeä Typ 2. Tällä ilmaistiin sekä sukulaisuussuhde Typ 1:een eli Kuplaan ja samalla se, että kyseessä oli Volkswagen-yhtiön toinen valmistettu malli. Ensimmäinen "viralliselle" T-pohjalevylle valmistettu etumoottorinen malli oli T4.

Transporter on kaikki sukupolvet mukaan laskien, yli 12 miljoonalla valmistuneella autollaan (elokuu 2015), maailman eniten myyty kevyt hyötyajoneuvo. Tehtaan vakiomallien lisäksi versioita on valmistettu sotilas-, paloauto- ja sairaankuljetustehtäviin. Lisäksi useat ulkopuoliset toimijat ovat valmistaneet Transporterin alustalle mm. retkeily- ja asuntoautoja.

Kesäkuussa 2021 esiteltiin uusi VW T7 Multivan, yhdessä Volkswagen Hyötyautot -divisioonan päivitetyn strategian kanssa. Sen mukaan divisioonan tulevaisuus rakentuu kolmen pilarin ympärille: uusi Multivan, Transporter 6.1 -mallisto sekä vuonna 2022 markkinoille tullut Volkswagen ID. Buzz. Jokaisella näillä kolmella on perustavanlaatuisen tärkeä rooli: Transporter ja Caravelle -mallien pakettiautoversiot muodostavat kaupallisen malliston ja California-mallistot puolestaan retkeilyautojen perustan. Elämäntapa-auto ID. Buzz sekä sen pakettiautoversio ID. Buzz Cargo, joka on suunniteltu kaupunkiolosuhteisiin, valloittavat tulevaisuudessa markkinoita täyssähköisinä versioina. Uusi Multivan ottaa nyt roolinsa erittäin monikäyttöisenä mallina, ja ensimmäistä kertaa se tulee saataville myös ladattavana hybridinä.

Historia

Kunnia Typ 2:n ideoinnista on annettu hollantilaiselle liikemiehelle Ben Ponille. Pon vieraili Wolfsburgissa vuonna 1946, tarkoituksenaan neuvotella VW Typ 1:n Hollannin maahantuontisopimus. Tehtaalla hän näki tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetun, Typ 1:n pohjalevylle toteutetun yksinkertaisen vaunun, ja piirsi muistivihkoonsa ideansa pohjalta pikaisen luonnoksen. Vokswagenilla tartuttiin ideaan, mutta tehtaan kaikki voimavarat oli kiinnitetty Typ 1:n tuotantoon ja hanketta ei päästy viemään täysipainoisesti eteenpäin.

Kun kapasiteettia viimein vapautui, ensimmäinen prototyyppi, Typ 29, tuli tuotantoon kolmen kuukauden ajaksi. Type 1:n pohjalevy osoittautui liian hentoiseksi suunniteltua 750 kg:n kantavuutta varten, joten sitä vahvistettiin kotelopalkeilla. Moottori lainattiin Type 1:stä, mutta voimansiirtona käytettiin alennusvaihteella varustettua Typ 82:n versiota. Sen turvin 25-hevosvoimainen, 1131 cm³:n bokserimoottori jaksoi liikuttaa kokonaispainoltaan 1,5-tonnista autoa. Myös prototyypin akseliväli oli sama kuin Typ 1:n.

Prototyypin aerodynamiikka oli huono, ilmanvastuskertoimen ollessa C_w 0,75. Insinöörit käyttivät tämän ongelman ratkomiseen apunaan Braunschweigin Teknillisen Yliopiston tuulitunnelia, ja varsin yksinkertaisilla ratkaisuilla, kuten takaviistoon kallistetulla ja V-muotoon taitetulla tuulilasilla ja keulapellityksellä, sekä keulan sivua kohti kaareutuvalla muodolla, auton ilmanvastuskertoimeksi saatiin C_w 0,44. Lukema on parempi kuin Typ 1:n, jonka ilmanvastuskerroin oli C_w 0,48. Volkswagenin uusi pääjohtaja, toimeensa 1. tammikuuta 1948 nimitetty Heinz Nordhoff, näytti mallin valmistuksen aloittamiselle vihreää valoa 19. päivänä toukokuuta vuonna 1949 ja ensimmäinen sarjatuotantomalli, nyt koodiltaan Typ 2, rullasi linjalta 12. päivänä marraskuuta samana vuonna. Aluksi tarjolla oli kaksi mallia: takaosan kaksilla sivuikkunoilla ja kahdella irrotettavalla istuinrivillä varustettu Kombi sekä umpikylkinen tavaraversio (saks. Kastenwagen). Ainoastaan henkilökuljetuksiin tarkoitettu, yhdeksän hengen Kleinbus lisättiin valikoimaan toukokuussa 1950.

Wolfsburgin tehtaalta valmistui 80 Typ 2 -autoa vuorokaudessa ja se ei riittänyt lähimainkaan tyydyttämään sitä valtavaa kysyntää, jonka Saksan talousihme loi. Nordhoff näki että yhtiö tarvitsee kevyiden hyötyajoneuvojen valmistusta varten oman tehtaan. Sille alettiin etsiä logistiikan kannalta järkevää sijoituspaikkaa ja sellaiseksi valikoitui Hannover. Kaupunki sijaitsi lähellä Wolfsburgia ja tärkeitä vientisatamia, lisäksi sinne oli rautatie- ja moottoritieyhteydet. Maaliskuun 1. päivänä vuonna 1955 Heinrich Nordhoff muurasi VW:n Hannoverin tehtaan peruskiven ja ensimmäinen Typ 2 -auto rullasi tehtaan linjalta noin vuotta myöhemmin. 8.3. 1956. Massatuotanto pääsi käyntiin täydellä volyymilla 20. päivänä huhtikuuta samana vuonna.

• 

  VW-tehtaan sisäisiä tavarankuljetuksia varten valmistettu Plattenwagen vuodelta 1946 – VW Typ 2:n idean lähde.

• 

  Ben Ponin luonnos vuodelta 1947.

• 

  Type 2 T1 vuodelta 1954. Koska kyseessä on Australiaan rekisteröity auto, sen kylkiovet ovat auton vasemmalla puolella.

• 

  Vuosimallien 1950-55 (T1a) umpikorimallissa ei vielä ollut takana luukkua tavaratilaan.

• 

  Lavamallin konehuoneen luukku oli avattavan takalaidan vuoksi huomattavasti pienempikokoinen.

• 

  Type 2 T1b. Tässä jo keulalla suuntavilkut, alkuun malli oli varustettu kylkiin sijoitetuilla vinkkareilla.

Ensimmäinen sukupolvi, Typ 2 T1 (1950–1967)

Pääartikkeli: Volkswagen Typ 2 (T1)

Ensimmäisissä VW Typ 2:ssa käytettiin samaa 25 DIN hv:n 1131 cm³:n nelisylinteristä bokserimoottoria kuin Kuplassa. Vuonna 1953 malli sai uuden 30-hevosvoimaisen, 1200-kuutioisen voimanlähteen. Wolfsburgin ja Hannoverin tehtailla valmistettiin n. 1,8 miljoonaa Typ 2 T1 -autoa.Ensimmäisen sukupolven autoja valmistettiin Saksassa vuoteen 1967 asti.

Toinen sukupolvi, Typ 2 T2, (1967–1979)

Pääartikkeli: Volkswagen Typ 2 (T2)

Volkswagen Typ 2 T2 esiteltiin vuonna 1967 ja sitä valmistettiin Saksassa vuoteen 1979. Valmistushistoriansa aikana malli sai yhden kasvojenkohotuksen. Elokuusta 1967 heinäkuuhun 1971 valmistetut autot tunnetaan koodilla T2a ja elokuusta 1971 heinäkuuhun 1979 valmistetut autot koodilla T2b. Brasiliassa mallia valmistettiin vuoden 2013 loppuun koodilla T2c. Saksassa mallin korvasi elokuussa 1979 markkinoille tullut T3, joka oli ensimmäinen mallinimeä Transporter kantanut sarja.

Kolmas sukupolvi, Typ 2 T3, 1979–1992)

Pääartikkeli: Volkswagen Typ 2 (T3)

Edeltäjiensä tavoin myös kolmas sukupolvi kantoi koodia Typ 2. Malli tunnetaan loogisesti myös tunnuksella T3, mutta se ei ole enää tehtaan antama koodi, vaan hieman epävirallisempi järjestysnumero. VW T3:n virallinen tehdaskoodi on EA 162 (EA = Entwicklungsauftrag, suom. kehittämissopimus). Tämän sukupolven myötä Transporter-palettiin lisättiin korkeammalla varustetasolla olleet henkilömallit Caravelle ja Multivan. Itävaltalainen Steyr Daimler Puch valmisti Transpoertin nelivetoiset Syncro-versiot.

Neljäs sukupolvi, T4 (1990–2003)

Pääartikkeli: Volkswagen T4

Elokuussa 1990 markkinoille tuotu, täysin uudenlainen T4 (Typ 7D), päätti Volkswagenin Hannoverin tehtaan 34 vuotta kestäneen taipaleen takamoottoristen ja -vetoisten autojen valmistajana. T4 oli myös VW:n ensimmäinen Transporter-malli, joka oli saatavana kahdella eri pituisella korilla ja akselivälillä. Uusi, eteen poikittain sijoitettu rivimoottori ja etuveto, antoivat VW:n umpipakettimallille kauan kaivatun tasaisen kuormatilan lattian.

Viides sukupolvi, T5 (2003–2015)

Pääartikkeli: Volkswagen T5

T5 tuli markkinoille vuonna 2003. Malli sai kasvojenkohotuksen vuonna 2009 ja 2015. Toisin kuin edeltäneessä T4-mallissa, auton kylkikappale on nyt prässätty yhdestä pellistä ja korissa ei ole lainkaan pystysaumoja. Vaihteenvalitsin siirtyi lattialta kojeauluun ja sen välitys muuttui vaijerikäyttöiseksi.

Tehtaan omat mallinimet ovat: Caravelle (minibussi), Multivan (tila-auto) sekä California (asuntoauto). VW:n 100-prosenttinen tytäryhtiö Autovision on valmistanut T5-perustaista California-mallia vuodesta 2004 lähtien.

Kuudes sukupolvi, T6 (2015 –)

Pääartikkeli: Volkswagen T6

Volkswagen T6 tuli myyntiin loppukesästä 2015, mallivuoden vaihtuessa. Volkswagen T6 on suoraa jatkokehitystä edeltäneestä sukupolvesta ja joissain lähteissä sarja mainitaankin T5:n kattavana faceliftinä. Ulkoisiin muutoksiin kuuluvat uusi konepeitto, uudet etulokasuojat, puskurit, etu- ja takavalot sekä uusi takaluukku. Sisätilojen muutoksiin kuuluvat uusi kojetaulu ja ohjauspyörä. Samalla auto sai uusia infotainmentjärjestelmiä ja avustetoimintoja. Tekniikkapuolen muutoksiin kuuluu uusi dieselmoottorisarja VW EA288. Moottori täyttää Euro 6 -päästövaatimukset ja se on varustettu SCR-järjestelmällä (selektiivinen katalyyttinen pelkistäminen). Järjestelmän AdBlue-säiliön vetoisuus on 13 litraa ja se riittää noin 7000 kilometrin ajosuoritteeseen. Malli on saatavana vuoden 2016 syyskuuhun asti hyötyajoneuvona vielä myös VW EA189 -moottorilla, jolloin siinä ei ole SCR-järjestelmää ja sen päästöluokka on Euro 5.