Citroën DS/ID

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Citroën DS
Citroën DS 19.JPG
Valmistaja ja valmistusmaa Citroën,
(Michelin)
Flag of France.svg.png Ranska, Pariisi
Flag of Australia.svg.png Australia, Heidelberg, Victoria
Flag of Portugal.svg.png Portugali, Mangualde
Flag of the United Kingdom.svg.png Iso-Britannia, Slough
Flag of South Africa.svg.png Etelä-Afrikka, Johannesburg
Flag of the Kingdom of Yugoslavia.svg.png Jugoslavia, Koper
Valmistusaika 19551975
Luokka Ylempi keskiluokka
Kori 4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
2-ovinen avoauto
2-ovinen coupé
Suunnittelija Flaminio Bertoni
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1900–2300 cm3
Teho 70–130 hv
Voimanvälitys Etuveto
Kiihtyvyys 19–20 s (0–100 km/h)
Huippunopeus 145–170 km/h
Kulutus 8,5–9,5 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 58 800 € (DS 21 Injection 1971)
Edeltäjä Traction Avant
Seuraaja CX
Saman luokan autoja Audi 100 C1
Ford Zephyr
Mercedes-Benz 190b
Peugeot 404
Rover P6

Citroën DS esiteltiin syksyllä 1955 Pariisin autonäyttelyssä. Se oli vallankumouksellinen auto edistyksellisine tekniikoineen ja erikoisine korin muotoineen. Citroën DS:ssä on käytetty paljon kaasulla ja nesteellä toimivia laitteita, ja ne olivat tuolloin kaikkein nykyaikaisinta tekniikkaa. Samoin myös auton kori oli sellainen mitä ei vielä koskaan oltu automaailmassa nähty, varsinkaan sarjatuotantoautoissa.

Esittelypäivänään Citroën sai tilauksia jopa 12 000 autosta. DS:ää valmistettiin vuoteen 1974 saakka. Sen seuraajaksi esiteltiin Citroën CX, jonka sanottiin olevan monien mielestä ainut auto, joka on parempi kuin DS. Monet ovat kuitenkin yhä sitä mieltä, ettei DS:än erikoisuutta voita mikään. Kaikkiaan DS-malleja valmistettiin 1 455 746 kpl.

Yleistä[muokkaa]

Vuonna 1934 esitelty Citroën 7 CV Traction Avant oli luonut Citroënille edistyksellisen ja teknillisen nimen. Traction Avant (suom. etuveto) pysyi tuotannossa suunnilleen samanlaisena 23 vuotta. Mutta teknisesti vanhentunut se loppuvuosiensa aikana kuitenkin oli.

1950-luvun alusta lähtien oltiin jo odoteltu uutta isoa Citroënia, ja sitä saatiin odottaa aina vuoden 1955 syksyyn, jolloin Pariisin autonäyttelyssä esiteltiin Citroën DS. Tuolloin Citroën DS kiinnitti huomattavaa mielenkiintoa.

1950-luvun keskivaiheillakin vielä monet autot olivat muistuttaneet sämpylöitä. Citroën DS oli kuitenkin hyvin kaukana siitä. Sen korin linjoihin oli vaikea totutella. Toista samanlaista ei tuohon aikaan oltu vielä nähty. Muotoilua voitiin pitää jopa mestarillisena; auto muistutti jotain tulevaisuuden ihmeautoa, joka oli sisältä varsin tilava, ja jonka lisäksi tuulitunnelissa käytetty aika näkyi pienenä ilmanvastuskertoimena (Cw 0,38, toisen lähteen mukaan 0,326 [1]).

Sisustakin jatkoi samaa tyyliä. Siellä oli, aivan kuten 'normaaleissakin' autoissa, kaksi pehmeää istuinta edessä ja sohvaistuin takana. Mutta ohjauspyörässä oli vain yksi ohut puola ja koko kojelauta ei ollut symmetrinen mistään kohtaa. Kun tarkemmin alkoi sisustaa tarkastella, huomasi ettei varsinaisia tavallisia polkimia ollut kuin kaasulle, vaikka autossa oli kyllä kolme poljinta. Vasemman puolimmainen poljin oli seisontajarru. Keskellä olevalla pyöreällä polkimella käytettiin käyttöjarruja, mutta hieman totuttelua vaati kuitenkin se ettei jalalla tarvinnut kuin hipaista jarrupoljinta. Vaihdetta vaihdettiin pienellä vivulla kojelaudassa eikä kytkintä tarvinnut käyttää, koska vaihdekeppi antoi käskyn hydrauliselle vaihteensiirtimelle joka samalla päästi kytkimen irti.

Mallimerkinnät DS ja ID eivät ole vain kirjaimia tai lyhenteitä. Ranskan kielessä DS lausutaan kuten déesse, joka tarkoittaa jumalatarta ja ID lausutaan kuten idé (ajatus, idea).

Citroën DS oli ensimmäinen sarjatuotantoauto, jossa oli levyjarrut. DS:ässä sellaiset löytyivät edestä. DS:n avainsana oli hydrauliikka. Kaikki auton tärkeimmät toiminnot toimivat hydraulisesti ja sen vuoksi aivan eri tavalla kuin muissa autoissa. DS:ssä oli seitsemän hydraulipiiriä.

Kaikkein suurin tekninen ihme oli kuitenkin Citroën DS:n kaasunestejousitus. Se toimi painekaasulla ja jokaiselle renkaalle oli oma paineenvaraajansa, joka toimi jousielementtinä. Se oli pehmeä ja matkustusmukavuus korkealla tasolla. DS kulki kuoppaisillakin sorateillä lähes kuin sileällä asfaltilla. Auton maavara säätyi itsestään; moottorin ollessa käynnissä maavara pysyi normaalilla tasolla tai palautui normaalille tasolle muutoksen perään. Hyvin pian auton sisälle laitettiin vipu jota siirtämällä kuljettaja pystyi muuttamaan maavaraa.

Farmarimalli Citroën ID Break esiteltiin vuodelle 1960. Tavallisessa 6 hengen mallissa on lisäistuimet tavaratilassa, Break Familialessa on kolmas penkkirivi (Mobilisti 1/2014, s. 26-29).

Varustelu[muokkaa]

Vuoden 1958 DS-19:n vakiovarustukseen kuului esimerkiksi kampauspeili, tavaratilan valo, savukkeensytytin, ovikatkaisintoimiset sisävalot, kippipeili ja kahdet tuhkakupit.

Sisustan verhoilemisessa oli käytetty runsaasti kangasta. Tavaratilakin oli kokonaan verhoiltu. Lämmityslaitteella oli erillinen lämmityskanava auton takaosaan. Lasinpyyhkijöissä oli vain yksi nopeus.

DS autolehdissä[muokkaa]

Koeajo 1956[muokkaa]

Koeajossa oli DS 19-malli, jossa on nelisylinterinen 1911 cm³ rivimoottori. Sylinterin mitat ovat 78 × 100 mm. Teho 55 kW /4500 r/min ja vääntömomentti 137 Nm /3000 r/min (normi ei tiedossa, 75 hv ja 14 kgm).

Vaihteita on neljä, joista vaihteet 2–4 ovat synkronoituja ja ykkönen synkronoimaton. Auto muuten on hyvin edistyksellinen, mutta täyssynkronoitu vaihteisto puuttuu. Tehtaan 2CV-mallin vaihteisto on ollut täysin synkronoitu ainakin vuodesta 1955, mutta muuten täyssynkronointi yleistyi vasta 1960-luvulla, joten tältä osin DS ei ole vielä edellä aikaansa. Kytkinpoljin puuttuu, vaunussa on automaattikytkin.

Tavallisten mittarien lisäksi on ampeerimittari, mutta kierroslukumittari puuttuu. Kojelaudan päissä on aukot tuuletusta varten ja virtauksen voimakkuutta voidaan säätää kolmelle teholle. Lämmitys on järjestetty jäähdytysveden avulla. Etuistuimet voi kääntää vuoteiksi.

Ajo-ominaisuudet ovat loistavat (TM) ja DS on vakaa ajettava. Vaunu on hieman aliohjaava. Jarrut ovat erinomaiset, edessä on levy- ja takana rumpujarrut. Pysäköimisjarru eli käsijarru vaikuttaa etupyöriin, jalkajarru. Ohjaus on tehostettu, mikä on tarpeen painavan keulan ja etuvedon vuoksi. Sivutuulelle DS ei ole yhtään herkkä aerodynaamisen korin ansiosta.

Tekniikan Maailma 11/1956 mittasi Citroën DS 19:n (55 kW, 1230 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/t 7 sekuntia, 0–80 km/t 13,1 sekuntia, 0–100 km/t 19,7 sekuntia ja 0–120 km/t 29,7 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 152 km/t. Kulutus on noin 8–13 l/100 km.

Varapyörä on sijoitettu eteen jäädyttimen eteen. Koeajovaunu painoi 1230 kiloa, josta etuakselilla on lähes 2/3. Tavaratila on iso, 0,5 m³.

Citroën DS maksoi Suomessa vuonna 1956 yli miljoonan, 1.150.000 markkaa eli 34385 euroa (v. 2013, kerroin 0,0299).

Tekniikan Maailman mittauksia:
0–50 km/h: 6,5 sek
0–80 km/h: 13,5 sek
0–100 km/h: 19,7 sek
0–120 km/h: 29,2 sek

Tekniset tiedot (DS 19)[muokkaa]

Sylinterien lukumäärä: 4
Sylinterimitat: Halkaisija 78 mm, iskunpituus 100 mm
Iskusuhde: 1,28
Iskutilavuus: 1911 cm3
Puristussuhde: 7,5:1
Suurin teho: 75 hv / 4500 r/min
Suurin vääntömomentti: 137 Nm / 3000 r/min

Polttonestesäiliön tilavuus: 65 litraa
Moottorin öljynvaihtoväli: 4000 km
Vaihteiston öljynvaihtoväli: 18 000 km
Renkaiden ilmanpaine: edessä 1,7 bar, takana 1,4 bar

1967 koeajo[muokkaa]

Citroën DS 21 Pallas on mallisarjan huipulla oleva hyvin varusteltu DS. Numero 21 viittaa moottorin kokoon.

Ajo-ominaisuudet ovat hyvät ja kaarreajossa erinomaiset. DS on kuitenkin hieman aliohjautuva. Hammastanko-ohjaus on tehostettu.

Sisätilat ovat runsaat ja auto on mukava. Polvitilat ovat takana riittävät. Tuuletusaukot ovat kojelaudan päissä. Kierroslukumittaria ei ole. Citroën DS 21 Pallas painaa 1370 kiloa.

Nelisylinterisen nestejäähdytteisen rivimoottorin iskutilavuus on 2175 cm³. Sylinterin mitat ovat 90 × 85,5 mm. Suurin teho on 73,5 kW /5500 (DIN, 100 hv, epätarkka SAE-bruttoteho 109 hv) ja suurin vääntömomentti 164 Nm /3000 (DIN, 16,7 kpm, epätarkka SAE-luku on 17,7 kpm). Vaihteita on neljä, jotka kaikki ovat synkronoituja. Kytkinpoljinta ei ole, sen sijaan on automaattinen kytkin joutokäynnillä sekä vaihdevipua siirrettäessä.

Jarrujärjestelmä on ainutlaatuinen, jarrujärjestelmässä on suurpaine: jarrupoljin vaikuttaa venttiiliin, joka vaikuttaa jarruihin. Jarrut ovat tehokkaat. Edessä on levyjarrut ja takana rumpujarrut. Jarruissa on tasauslaite sekä erilliset putkistot etu- ja takajarruille.

Ohjauspyörä on iso, 40 cm, kierroksia on 3,125 (3 + 1/8). Melutaso on alhainen, 92,3 km/h nopeudessa (mittarissa "100 km/h") 70 dB edessä ja 68 dB takana. Moottorin ääni on kuitenkin isoilla kierroksilla raaka.

Tekniikan Maailma 8/1967 mittasi Citroën DS 21 Pallaksen (73,5 kW, 1370 kg) kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 5,8 sekuntia, 0–80 km/h 10,4 sekuntia, 0–100 km/h 16,0 sekuntia, 0–120 km/h 22,4 sekuntia ja 0–140 km/h 35,1 sekuntia. Huippunopeus 170,3 km/h (TM), valmistajan mukaan 175 km/h. Kulutus on noin 9,5–16 litraa /100 km. DIN-kulutus on 11,2 litraa /100 km.

Citroën DS 21 Pallas maksoi Suomessa vuonna 1967 31 000 markkaa. Auto oli luokassaan kallis. [2]

Vertailu 1970[muokkaa]

Citroën DS 21 sijoittui Tekniikan Maailman 20/1970 kymmenen auton vertailussa kolmanneksi (3./10). Vertailun muut autot olivat 1. Audi 100 LS, 2. Mercedes-Benz 220, 3. Citroën, 4. Alfa Romeo 1750 Berlina, 5. Peugeot 504, 6. Ford 26 M Automatic, 7. Opel Commodore Automatic, 8. Rover 2000 TC, 9. Valiant Duster ja 10. Rambler SST.

Citroën DS 21:n sisätilat ovat isot, ryhmän isoimmat (20,0/20). Kuitenkin tavaratila on suhteellisen pieni sekä epätiivis (7,3). Varustelu on runsas (8,9): kierroslukumittari ja jarrutusmatkan mittari ovat vakiovarusteita. Vaunu painaa 1390 kiloa (68/32 %). Hallintalaitteet toimivat tyydyttävästi (7,4/10). Näkyvyys on heikohko (7,1).

Ajo-ominaisuudet ovat ryhmän toiseksi parhaat: ohjautuvuus 8,8, jousitus 10,0 ja kaarreajo-ominaisuudet 9,4. Kaarreajo-ominaisuudet ovat erinomaiset, vaunu ei irtoa kovinkaan helposti luistoon. Jousitus on mukava. Ohjaus on kuitenkin liikaa tehostettu ja tunnoton. Nopeat väistöliikkeet vaativat taitoa ja autoon totuttelu vaatii aikaa. Totuttautumisen jälkeen hallintalaitteet ovat mukavat.

Suorituskyky on hyvä ja jarrut saivat kiitosta tehokkuudestaan ja suuntavakavuudesta, vaikka vaativatkin tottumusta (26,1/30).

Citroën DS 21:ssä on 2175 cm³ rivinelonen, teho 92 kW (125 hv, epätarkka SAE-bruttoteho 139 hv). Suurin vääntömomentti 183 Nm /2500 r/min (DIN, 18,7 kpm).

Tekniikan Maailma 20/1970 mittasi Citroën DS 21:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/t 3,9 sekuntia, 0–100 km/t 12,3 sekuntia ja 0–140 km/t 25,0 sekuntia. Huippunopeus on TM:n mukaan 180,0 km/t. Kulutus vaihtelee noin 10–16 litran välillä /100 km. [3]

Erikoismallit[muokkaa]

DS ja ID toimivat moninaisten erikoismallien perustana. Näitä olivat avoautot, coupét, erikoissedanit ja erityiset hyötyajoneuvojen korit, kuten ambulanssit tai pakettiautot.

Avoautot[muokkaa]

Tehdasavo[muokkaa]

Pääartikkeli: Citroën DS Cabriolet Usine

Syyskuun 1960 ja elokuun 1971 välisenä aikana Henri Chapronin koritehdas valmisti Citroënille ID- ja DS-avoautoja, jotka myytiin merkin oman organisaation kautta. Autot olivat tilattavissa normaaliin tapaan, eikä asiakkaan tarvinnut tehdä itse erikoistilausta koripajalta, tästä nimitys "tehdasavo" (Cabriolet d'Usine). Autot olivat nelipaikkaisia ja niiden mitat vastasivat Flaminio Bertonin suunniteleman sedanin vastaavia. Katon ollessa suljettuna, se ulottui sivusuunnassa oviaukkoon asti eikä siinä ollut sivuikkunaa, toisin kuin joissain Chapronin omissa asiakasversioissa. Takalokasuojat olivat prässätyt yhdestä kappaleesta, toisin kuin Chapronin joissain varhaisemmissa asiakasversioissa, joissa pitkä takalokasuoja oli tehty hitsaamalla takaovi vakiomittaisen lokasuojan jatkeeksi. Tehdasvojen keulapeltien muutokset seurasivat sedanin vastaavia.

Citroën poisti avomallin valikoimastaan mallivuoden 1971 päättyessä. Siihen mennessä Chapron oli valmistanut 1219 DS-pohjaista ja 106 ID-pohjaista tehdasavoautoa. Vuonna 1974 valmistettiin asiakastilauksena vielä seitsemän auton erä, joka tyyliltään vastasi tehdasmallia.

Chapron-avo[muokkaa]

Carossier Henri Chapron oli valmistanut ensimmäiset DS-avoautonsa jo kaksi vuotta ennen kuin tehdasmallien laajempi tuotanto alkoi. Siinä missä tehdasavojen muutokset pysyivät pakon sanelemissa rajoissa, Chapronin omat luomukset poikkesivat vakiomalleista hyvinkin paljon. Chapron mm. madalsi joidenkin mallien tuulilasia jopa kuusi senttimetriä, mutta asiakkaan toivomuksesta lasin korkeus saatettiin myös pitää vakiona. Käsityö antoi tässä joustoa ja erikoismallien tilaajat eivät ensimmäisenä olleet penäämässä edullista hintalappua autolleen. Vuosien 1958 ja 1970 välisenä aikana valmistettiin arviolta 120 Capron-avoa. Chapron-avo oli tarjolla kolmena piensarjana: 4-paikkaiset La Croisette (1958–1962; 52 kappaletta) ja Palm Beach (1963–1970; 30 kappaletta) sekä 2+2-paikkainen Le Caddy (1960–1968; 34 kappaletta).[4]

Muut avoautot[muokkaa]

Chapronin lisäksi muutama muu korivalmistaja teki Citroën DS:n pohjalta avoautoja. Valmistuneiden autojen lukumäärä on kuitenkin hyvin vähäinen, yksittäiskappaleesta enimmillään muutamaan autoon. Vuonna 1960 stuttgartilainen Reutter, myöhemmältä nimeltään RECARO, suunnitteli merkin saksalaisen maahantuojan toimeksiannosta neliovisen avoauton, joita valmistettiin seitsemän kappaletta.[5] Vuonna 1962 ranskalainen Heuliez valmisti neliovisen mallin, toiveena saada valmistussopimus Citroënin kanssa.[6] Vuosina 1959 ja 1960 sveitsiläinen Beutler valmisti muutaman avomuunnoksen.[7] Saksalainen Autenrieth ainakin suunnitteli DS-avoauton, mutta varmaa tietoa ei ole, valmistuiko niitä ensimmäistäkään.[8]

Moottorit[muokkaa]

Citroën DS:än perusmallin moottorina toimi 1,9-litrainen pitkittäin asennettu rivimoottori, jossa oli neljä sylinteriä. Moottorin teho oli 75 hevosvoimaa. Moottorissa oli vaihdettavat sylinteriputket, sylinterinkansi oli kevytmetallia ja siinä oli puolipallon muotoiset palotilat. Kampiakseli oli laakeroitu kolmella runkolaakerilla. Venttiilit olivat ristiin sijoitetut, ja nokka-akseli oli sijoitettu sylinteriryhmän sivuun ja sai voimansa ketjun välityksellä. Moottorissa oli myös painevoitelu ja nestejäähdytys.

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö
DS 19 R4 OHV 1911 cm3 55 kW (75 hv) @ 4500 r/min 137 Nm @ 3000 r/min
DS 19 R4 OHV 1911 cm3 83 hv @ 4500 r/min 143 Nm @ 3500 r/min
DS 21 R4 OHV 2175 cm3 73,5 kW (100 hv) @ 5500 r/min 164 Nm @ 3000 r/min
DS 21 R4 OHV 2175 cm3 92 kW (125 hv) @ 5250 r/min 183 Nm @ 2500 r/min
DS 23 R4 OHV 2347 cm3 115 hv @ 5500 r/min 183 Nm @ 3500 r/min
DS 23 EFI R4 OHV 2347 cm3 130 hv @ 5250 r/min 195 Nm @ 2500 r/min

2175 cm³ moottorin sylinterin mitat ovat 90 × 85,5 mm

Suomessa[muokkaa]

Suomeen ensimmäiset neljä DS:ää saapuivat s/s Saimaan lastina 29.5.1956. Näiden hinta oli hieman yli miljoonan eli 1 167 287 mk, Seuraava 11 kpl erä autoja saapui 7.10.1956. Samaisen kuun lopussa tuli vielä kolme DS:ää lisää, joten kaikkiaan vuonna 1957 tuotiin 18 Citroën DS:ää. 1958 tuontimäärä oli 85 DS:ää. [9]

Suomen suosituin malli oli ID 19, jota tuotiin Suomeen kaikkiaan 2050 yksilöä (1957 15 kpl, 1958 105 kpl, 1959 386 kpl ja 1960-68 1544 kpl). Toiseksi suosituin malli oli DS 19, jota tuotiin Suomeen kaikkiaan 437 yksilöä (1956 28 kpl, 1957 71 kpl, 1958 9 kpl, 1959 11 kpl ja 1960-68 318 kpl). [10]

Mitat[muokkaa]

Pituus 4800 mm
Leveys 1790 mm
Korkeus 1470 mm
Akseliväli 3125 mm
Raideleveys (e/t) 1500 / 1300 mm
Maavara 160 mm
Omapaino 1230 kg

1956 malli. Korkeus 1470 mm normaaliasennossa. Maavara on säädettävissä 90–250 mm välillä, normaaliasennossa 160 mm.

Massa: n. 1275 kg

Valmistajan ilmoittama kääntöympyrä: 11,0 metriä

Lähteet[muokkaa]

  1. Tekniikan Maailma 1/1966
  2. Tekniikan Maailma 8/1967
  3. Tekniikan Maailma 20/1970
  4. Marvin McFalls: Citroën by Henri Chapron – Citroënvie, 18. helmikuu 2019. Viitattu: 6. tammikuu 2022.
  5. Citroën DS & ID Reutter Cabriolet – Citroënet, Viitattu: 6. tammikuu 2022.
  6. Citroën DS by Heuliez – Citroënet, Viitattu: 6. tammikuu 2022.
  7. le cabriolet Beutler – Le Nuancier, Viitattu: 6. tammikuu 2022.
  8. Dieter Günther: Karosseriebauer Autenrieth – autobild.de, 1. elokuu 2009. Viitattu: 6. tammikuu 2022.
  9. https://monamicitroen.blog/2016/12/04/autorakennustekniikan-taysosuma-citroen-ds19/
  10. Citroën Suomessa, Alfamer, 2019


Citroen logo.png Citroën-mallien aikajana 1950-1980
Tyyppi 1950-luku 1960-luku 1970-luku
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9
Kansanauto 2CV
Ranta-auto Méhari
Kaupunkiauto LN
Pieni auto Dyane
Ami 6 Ami 8 Visa
Alempi keskiluokka GS GSA
Ylempi keskiluokka 11 CV ID 19 / ID 21
Suuri auto 15 CV DS 19 / DS 21 / DS 23, D Special, D Super CX
GT SM