Morris Marina

Kohteesta AutoWiki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Morris Marina
(ADO28)
Morris-Marina.jpg
Valmistaja ja valmistusmaa BLMC,
British Leyland
BL Cars Ltd
Flag of the United Kingdom.svg.pngUK, Englanti, Cowley
Flag of Australia.svg.png Australia, Zetland[1]
Flag of New Zealand.svg.png Uusi Seelanti, Panmure [2]
Flag of South Africa 1928-1994.svg.png Etelä-Afrikka, Blackheath [3]
Flag of Malaysia.svg.png Malesia, Shah Alam (AMI) [4]
Flag of Malta.svg..png Malta [5]
Valmistusaika 19711980
Luokka Keskiluokka
Kori 2-ovinen coupe
4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
lava-auto
pakettiauto
Suunnittelija Roy Haynes [6]
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1300–1800 cm3
Teho 37–96 hv
Voimanvälitys Takaveto
Kiihtyvyys 11,9–34,5 (0–100 km/h)
Huippunopeus 140–170 km/h
Kulutus 9,3–9,9 l/100 km (yhd.)
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka 16.400–19.500 € (1979)
Edeltäjä
Seuraaja Morris Ital
Saman luokan autoja Datsun 140 Y/ 160J
Ford Cortina/ Taunus
FSO Polonez
Lada
Opel Ascona
Sunbeam Avenger
Toyota Carina
Vauxhall Viva/ Chevette

Morris Marina oli British Leyland Motor Corporationin ja sitä seuranneiden yhtiöiden vuosina 197i–1980 valmistama keskikokoinen henkilöauto.

Marina on malli, jonka kohdalla kulminoituivat sekä sen valmistajakonsernin- että Britannian autoteollisuutta yleisesti 1970-luvulla vaivanneet ongelmat. Marina oli mainettaan parempi auto, sen kohtaloksi koitui syntyä liian myöhään ja elää liian pitkään. Mallia myytiin tuotantohistoriansa aikana kaikkiaan 1 135 343 kappaletta

Historia[muokkaa]

Marinan synty sijoittuu vuoteen 1968, jolloin British Motor Holdings- ja Leyland Motors -konsernien fuusion myötä syntyi BLMC-konserni. Konsernijohdossa havaittiin pian, että aiempi BMC-konserni, jonka henkilöautotuotannosta oli nyt muodostettu Austin-Morris-divisioona, oli ollut taloudellisesti todella huonossa jamassa. Kehitysresurssit oli suunnattu etuvetoisiin malleihin ja perinteistä takavetomallistoa edustivat 10 vuoden ikäiset isot "Farina"-mallit Austin Cambridge ja Morris Oxford, sekä vuonna 1948 ensiesittelynsä saanut pieni Morris Minor.

Austin-Morris-divisioonalta puuttui perinteinen takavetoinen keskiluokan malli, jolla oli edelleen suuri ostajakunta sekä yksityis- että yritysautopuolella. Nyt näitä markkinoita dominoi Ford Cortina. BMC ei ollut suunnitellut uutta mallia yksinkertaisesti rahan puutteen vuoksi. Etuvetoisten mallien suunnittelu ja tuotantolinjojen muutostyöt olivat vaatineet suuria investointeja ja vaikka kauppa kävi hyvin, tuotti esim. jokainen myyty Mini yhtiölle tappiota.

Uuden keskiluokan takavetomallin pikainen kehitystyö ja markkinoille saaminen asetettiin päätavoitteeksi. Mallin ei tarvitsisi elää pitkään eikä olla eriyisen mullistava, koska sen oli tarkoitus toimia ainoastaan ylimenokauden tuotteena, kunnes markkinoille saataisiin "oikea" uusi auto. Tätä taustaa vasten, ja kustannuksia säästäen, tulevan Marinan perustaksi otettiin ikääntyneen Minorin pohjalevy, jota jatkettiin 10 tuumalla. Vertailuanalyysimallina käytettiin Ford Cortina mk2:ta, joka oli myös Roy Haynesin suunnittelema auto.

Projektille asetettiin selkeät tavoitteet, etenkin myyntihinnan suhteen. Cortinan hinnan yli ei saa mennä. Kun alkoi näyttää siltä, että auton valmistuskulut nousevat liiaksi, alkoi karsiminen. Materiaalien laatua oli pakko laskea alaspäin, kardaaniakselin toinen ristinivel poistettiin ym. Konsernitason ongelmia kuvaa hyvin se, ettei kukaan osannut sanoa, tulisiko auto tuottamaan tehdasmyyntihinnallaan puntaakaan voittoa.

Marina saatiin kahdessa ja puolessa vuodessa suunnittelupöydältä tuotantoon, mitä voidaan pitää aivan kelvollisena, ellei jopa erinomaisena suorituksena. Näihin aikoihin Britannian autoteollisuudessa alkoi työtaistelujen aikakausi, joka lopulta johti lukuisten tehtaiden sulkemiseen ja satojen tuhansien työpaikkojen menetykseen. British Leyland -konsernin tehtaista nimenomaan Cowley sai kyseenalaisen kunnian olla lakkojen ja viivytysten kärjessä. Marina esiteltiin 27. huhtikuuta 1971 ja alkuun mallin tuotantovauhdiksi suunniteltiin 1000 autoa viikossa. Tarkoitus oli päästä 5000 auton viikkovauhtiin vuoden loppuun mennessä, mutta tämä ei koskaan toteutunut. Suurimillaan tuotanto oli heinäkuussa 1974, jolloin autoja valmistui 4250 kappaletta viikossa.

Valmistuneiden autojen komponenttien ja kokoonpanon laatu vaihteli suuresti ja saattoi olla jopa täysin luokatonta. Lisäksi valmistuslinjoilla saatettiin syyllistyä jopa suoranaiseen tuotteiden sabotoimiseen. Vanha tekniikka yhdistettynä kaikkeen edellä mainittuun on enemmän kuin tarpeeksi tuhoamaan minkä tahansa auton maineen.

Vuonna 1974 British Leylandilla oli aloitettu työt Marinan korvaavan ADO77-mallin kehittämiseksi. Jos ajatellaan että Marinan oli tarkoitus olla ainoastaan ylimenokauden malli, tämä tapahtui huomattavan myöhässä. Samaan aikaan konserni vajosi taloutensa osalta yhä syvemmälle. Välttääkseen massiivisten joukkoirtisanomisten aiheuttaman levottomuuksien riskin, Britannian valtio tuli apuun ja kansallisti konsernin. Kaikki toiminnot otettiin suurennuslasin alle ja kaikki tarpeettomalta vaikuttava joutui poistolistalle. Morris Marina pysyi tuotannossa vuoteen 1980, jolloin sen seuraajaksi esiteltiin Morris Ital.[6]

Rekisteröinti[muokkaa]

Marina -mallia rekisteröitiin Suomessa seuraavasti:

Vuosi 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981
Määrä (kpl) 330 3142 2426 3111 2051 1261 739 534 218 111
Morris Marina Coupe

Koeajo 1972[muokkaa]

Morris Marina 1,3 Coupe oli TM:n koeajossa 12/1972. Coupe tarkoittaa Marinassa tavallista kaksiovista mallia ilman erityistä urheilullisuutta.

Ovet ovat isoja, taakse pääsee helposti. Takana on hyvin tilaa, mutta takaistuimen jousto on pehmeä ja painuu helposti pohjaan. Istuinten verhoilu on ikävän hiostavaa muovia.

Vaihdekepin liikkeet ovat pitkät. Koeajovaunun oven kiinnitys on löystynyt, mistä aiheutuu räminää ajossa. Melutaso on korkea.

Mittarit ovat pienet. Jarrujärjestelmä on vain 1-piirinen. Takana on jäykkä taka-akseli lehtijousin.

Ajossa Marina kallistelee voimakkaasti, joskin rauhallisesti. Lehtijousista johtuen peräpää ei pysy mukana pienissä perättäisissä kuopissa, vaan perä irtoaa soratiellä helposti luistoon. Moottori on joustava ja ajo-ominaisuudet ovat tasapainossa jarrujen ja moottorin kanssa.

Nelisylinterinen 1275 cm3 rivimoottori tuottaa 42 kW / 5500 r/min (DIN, 57 hv). Suurin vääntömomentti 93 Nm / 2450 r/min (DIN, 9,5 kpm). Sylinterin mitat 70,61 × 81,28 mm. Kansiventtiilimoottori on kehitetty aiemmasta sivuventtiilikoneesta. Kampiakselin runkolaakereita on kolme. Vaihteita on neljä, jotka kaikki on synkronoitu.

Tekniikan Maailma 12/1972 mittasi Morris Marina 1,3:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,6 sekuntia, 0–80 km/h 10,0 sekuntia, 0–100 km/h 15,8 sekuntia ja 0–120 km/h 27,0 sekuntia.

Huippunopeus on valmistajan mukaan vain 132 km/h, mutta TM-lehti saavutti nopeuden 141,2 km/h. Kulutus vaihtelee 7–10,5 litran välillä /100 km.

Vuonna 1972 toinen Suomessa myyty Marina oli neliovinen 1,8 Sedan, jossa tehoa oli 61 kW (83 hv).

Morris Marina

1,8 TC[muokkaa]

Morris Marina 1,8 TC maksoi vuonna 1973 19 390 markka. TC tarkoittaa Twin Carb ja moottori on otettu MGB-mallista. Nelisylinterisen 1798 cm3 rivimoottorin sylinterin mitat ovat 80,2 × 88,9 mm. Auto painaa 955 kiloa. Kierroslukumittari on vakiovaruste. Istuimissa on hiostava muoviverhoilu. Vaihteita on neljä.

Tekniikan Maailma 11/1973 mittasi Morris Marina 1,8 TC:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,0 sekuntia, 0–80 km/h 8,3 sekuntia, 0–100 km/h 13,3 sekuntia, 0–120 km/h 20,0 sekuntia ja 0–140 km/h 33,6 sekuntia. Huippunopeus on 163,8 km/h (TM).

1,8 Automatic[muokkaa]

Morris Marina 1,8 Special Automatic maksoi vuonna 1976 31 200 markkaa eli 22 289 euroa (v. 2015, kerroin 0,7144). Special-mallissa on vinyylikatto, niskatuet edessä, kello, jalopuukoristeltu kojelauta sekä sähkölämmitteinen takalasi. Automaattivaihteisen mallin lisähinta on 3000 markkaa.

Maskissa on apukaukovalot, jotka puuttuvat halvemmista malleista.

Marina kallistelee vähemmän kallistuksenvakaajien ansiosta. Etujousitus on yhä liian pehmeä. Kaarrekäytös on tasapainoista. Ohjaus on melko hidas, lähes 4 kierrosta.

Istuinten verhoilu on kangasta. Neliovinen kori ei ole tilava ja takana polvitilaa on niukasti. Auto on meluisa.

Nelisylinterinen 1798 cm3 rivimoottori tuottaa 53,5 kW / 4750 r/min (DIN, 72 hv). Suurin vääntömomentti 129 Nm / 2500 r/min (DIN, 13,2 kpm). Automaattivaihteisto on kolmiportainen. Auto painaa 935 kiloa.

Marina 1,8 Special Automatic kiihtyy 0–100 km/h 15 sekunnissa. Huippunopeus on lähes 150 km/h. Kulutus on noin 10–13 l/100 km.

1500 Diesel[muokkaa]

Suomessa myytiin myös diesel-mallia Morris Marina 1500 Diesel. Moottori asennettiin Suomessa ja se maksoi 17 000 markkaa. Hintaan kuuluivat myös vaihteisto, pakoputki, etu- ja takajousitus ym. Asennus maksoi 1500 mk. Eli ostajalla piti olla oma Morris Marina dieselöitäväksi. Mahdollista oli ostaa myös uusi Morris Marina 1500 Diesel, joka maksoi vuonna 1981 53 300 markkaa.

Dieselmoottori tarvikkeineen lisäsi auton painoa 40 kiloa, jolloin auton omapainoksi tuli noin 1000 kiloa. 1,5-litran dieselmoottorin teho on 27,6 kW /4000 (37,5 hv). Akku sijoitettiin tavaratilaan.

Diesel-Marina on meluisa, yli 100 km/h nopeudessa melua on yli 80 dB. [7]

Tekniikan Maailma 3/1981 mittasi Morris Marina 1500 Dieselin kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 8,0 sekuntia, 0–80 km/h 17,7 sekuntia ja 0–100 km/h 34,5 sekuntia. Tuulilasi 1980 mittasi Morris Marina 1500 Dieselin kiihtyvyydeksi 0–100 km/h 39,5 sekuntia [8].

Vertailuja[muokkaa]

Morris Marina 1804 voitti TM:n 9/1979 vertailun, jossa oli kolme halpojen autojen kalleinta mallia (muut olivat FSO Polonez 1500 ja Lada 1600).

Morris Marina 1804 maksoi Suomessa vuonna 1979 37 400 markkaa eli 20 551 euroa (v. 2015, kerroin 0,5495). Morris Marina oli vuonna 1978 Suomen myydyin englantilaisvalmisteinen auto.

Marinassa on takana polvitilaa melko vähän. Etuistuimet ovat melko lyhyet. Tavaratila on iso. Jousitus on pehmeä ja mukava. Kaarteissa auto hieman puskee, mutta ei aiheuta yllätyksiä. Suuntavakavuus voisi olla parempikin.

Kaasupolkimen asento pakottaa nilkan epämukavaan asentoon, johon vielä lämmityslaite työntää lämmintä ilmaa. Marinan vaihdevivun liike on pitkä. FSO Poloneziin ja Ladaan verrattuna Marinan jarrut olivat kohtalaiset, mutta muuten keskitason alapuolella ja vielä melko raskaat.

Nelisylinterisen 1798 cm3 rivimoottorin suurin teho on 53 kW /4750 (DIN, 72 hv) ja suurin vääntömomentti 115 Nm /2900 DIN. Moottorin vetoalue on laaja. Vaihteita on neljä.

Tekniikan Maailma 9/1979 mittasi Morris Marina 1804:n kiihtyvyydeksi 0–50 km/h 4,6 sekuntia, 0–80 km/h 10,1 sekuntia, 0–100 km/h 15,4 sekuntia ja 0–120 km/h 27,3 sekuntia.

Kulutus on noin 8,5–9,7 litraa /100 km (ryhmän alhaisin).

Vuoden 1974 kuuden auton vertailussa (TM 11/1974) Morris Marina jäi neljänneksi (voiton vei Ford Taunus). Marinan hinta oli alhainen. Marinan jousitus oli vaaputtava ja iskunvaimennus heikko, myöhemmissä vuosimalleissa jousitusta ja iskunvaimennusta parannettiin.

Kehitys[muokkaa]

1970-luvun puolivälissä Marina sai kallistuksenvakaajat ja pientä ulkoista modifikaatiota. Vasta 1980 esiteltiin auton seuraaja Morris Ital, jonka muotoilussa ItalDesign oli ollut apuna. Auton keula oli muotoiltu hieman Fiat Argentan tyyliin. Malli ei ollut pitkäikäinen, sillä 1984 esitetiin Austin Montego, joka samalla lopetti Marinan ja koko Morris-merkin.

Marinasta oli myös harvinainen lava-automalli (Pick-up), joka esiteltiin 1974 Lontoon autonäyttelyssä. Etutilat ovat riittävät kahdelle kookkaallekin ihmiselle. Kojelauta on karu, siinä on vain yksi yhdiste(lmä)mittari, jossa on nopeus- matka- ja bensiinimittari. Lämpömittari puuttuu. Melutaso on korkea. Täyskuormattu Marina Pick-up ei siedä nopeaa kaarreajoa, jolloin se kallistelee liikaa. [9]

Tekniikka[muokkaa]

Marinan voimanlähteinä toimi 1,3-litrainen BMC A-sarjan- ja 1,8-litrainen B-sarjan moottori. Saatavilla oli myös urheilullisempi TC-malli, jossa oli kaksi kaasutinta (Twin Carburettor). Suomessa jälkiasennettiin vuosina 1979 ja 1980 Marinaan BMC:n B-sarjan 1,5-litraista dieselmoottoria, joka muutossarjoineen maksoi noin 18.000 mk. Muutossarja piti sisällään mm. vahvemmat jouset ja voimansiirron sekä lisäakun. Moottori tuotti tehoa 40 hevosvoimaa, jonka voimalla auton huippunopeus oli hieman yli sata kilometria tunnissa.

Alustarakenteena toimi edessä vääntösauvajouset ja takana lehtijouset ja jäykkä taka-akseli; sangen tyypillinen ratkaisu 1970-luvun alun autolle. Ensimmäisien vuosien mallit olivat jousitukseltaan kovin löysiä ja keinuvia, mutta muutaman vuoden päästä esittelystä auto sai kallistuksenvaimentajat eteen ja taakse.

Moottorit[muokkaa]

Bensiinimoottorit[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Kaasutin Valmistusvuodet
1.3 R4 OHV 8V BMC A-sarja 1275 cm3 42 kW (57 hv) @ 5500 r/min 93 Nm @ 2450 r/min
1.8 R4 OHV 8V BMC B-sarja 18V 1798 cm3 53,7 kW (73 hv) @ 4750 r/min 115 Nm @ 2900 r/min SU HS6 1971–1978
1.8 R4 OHV 8V BMC B-sarja 18V 1798 cm3 63,4 kW (86 hv) @ ? r/min [10] 136 Nm @ ? r/min
1.8 TC R4 OHV 8V BMC B-sarja 18V 1798 cm3 71 kW (95 hv) @ 5500 r/min 152 Nm @ 3000 r/min 2 x SU HS6 1971–1978

Dieselmoottori[muokkaa]

Malli Moottori Iskutilavuus Teho Vääntö Valmistusvuodet
1500 Diesel R4 OHV 8V BMC B-sarja 1489 cm3 27,6 kW (37,5 hv) @ 4000 r/min 80 Nm @ 1900 r/min 1977–1981

Mitat[muokkaa]

Malli 1,3 Coupe vm 1972 Coupé Saloon
Pituus 4143 mm 4290 mm
Leveys 1635 mm 1646 mm
Korkeus 1406 mm 1425 mm
Akseliväli 2438 mm
Raideleveys (e / t) 1321 mm /1321 mm 1330 mm / 1320 mm
Maavara 150 mm
Omapaino 880 kg 880–970 kg
Tavaratila 481 l 552 l
Polttoainesäiliö 52 l

Lehdistö[muokkaa]

Morris Marina osoittautui Tekniikan Maailman 3/1979 luotettavuusvertailussa (Erikoiskatsastus) 3. huonoimmaksi automalliksi (18./20). Tavallisten vikojen lisäksi esiintyi paljon pikkuvikoja. Heikosta viimeistelytasosta johtuen Marinoissa oli hyvin erilaisia pikkuvikoja, esimerkiksi vaihdevivun irtoamista ja sähköjohtojen liitosten pettämistä. Marinoilla ajettiin keskimäärin 15 600 kilometriä vuodessa. [11]

Omistajien mielipiteet: Morris Marinan omistajat kiittivät autonsa isoja sisätiloja ja kookasta tavaratilaa sekä huokeaa hankintahintaa. Moitekohtia oli paljon: takajousitus on liian pehmeä, iskunvaimennus huono, kytkin ja vaihteensiirto reistailevat (40 % omistajista), paljon pikkuvikoja sekä ikkunat huurtuvat pakkasella (huono ilmanvaihto ja lämmitys). [12]

Lähteet[muokkaa]

  1. Morris Marina - History in Australia – elevenhundred.com, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
  2. Keith Adams: Around the World : New Zealand – AROnline, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
  3. Keith Adams: Around the World : South Africa – AROnline, 1. toukokuu 2016. Viitattu: 30. marraskuu 2018.
  4. Kōnosuke Odaka: The Motor Vehicle Industry in Asia: A Study of Ancillary Firm Development. NUS Press, 1983. ISBN 9789971690571. Teoksen verkkoversio (viitattu 30. marraskuu 2018).
  5. Charles Mercieca: Did You Know? Malta Once Used To Assemble Cars – Lovin Malta, Viitattu: 30. marraskuu 2018.
  6. 6,0 6,1 Keith Adams: The cars : Morris Marina (ADO28) development story – AROnline, 30. heinäkuu 2018. Viitattu: 30. marraskuu 2018.
  7. Tekniikan Maailma 3/1981, s. 96-97
  8. Tuulilasi 08/2013
  9. Tekniikan Maailma 19/1974, s. 70
  10. https://www.automobile-catalog.com/make/morris/marina/marina_saloon_2/1976.html
  11. Tekniikan Maailma 3/1979, s. 72-79
  12. Tekniikan Maailma 4/1979, s. 89-95

Ulkoiset linkit[muokkaa]

Morris-Motors-logo-2.jpg Morris-merkillä valmistettujen autojen aikajana 1946–1984
Luokka 1940 1950 1960 1970 1980
8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4
Kaupunkiauto Mini Mk I (ADO15) Mini Mk II
Mini Mk III (ADO20) Mini Mk IV V
Pieni auto Minor MM
Minor Series II Minor 1000 (Series III, Series V (ADO59))
Kompaktiluokka Cowley 1100 (ADO16) Mk I 1100/1300 Mk II
Oxford MO Series II Series III
Traveller all-steel Series IV
Keskiluokka Oxford Series V Oxford Series VI
Six MS Isis Series I Isis Series II Marina (ADO28) Ital
Ylempi keskiluokka 1800 (ADO17) 18-22 (ADO71)