Lancia Delta S4

AutoWiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lancia Delta S4
Lancia Delta S4 (2).jpg
Valmistaja ja valmistusmaa Lancia,
Italia
Valmistusaika 19851986
Luokka Ralliauto
Kori 2-ovinen Berlina
Suunnittelija
Pohjalevy
Moottori R4
Iskutilavuus 1759 cm3
Teho 184–410 kW
Voimanvälitys Neliveto
Huippunopeus 225 km/h
Kiihtyvyys 5,7–6,0 s (0–100 km/h)
Kulutus
CO2-päästöt g/km
Hintaluokka
Edeltäjä Lancia Rally 037
Seuraaja Lancia Delta HF 4WD
Saman luokan autoja Peugeot 205 T16
Audi Sport Quattro S1
Ford RS200
MG Metro 6R4

Pääartikkeli: Lancia Delta

Lancia Delta S4 oli kausina 1985 ja 1986 rallin WRC-sarjaan osallistunut B-ryhmän ralliauto. S4 on jatkokehitetty Lancia Rally 037 -mallista, jonka se myös korvasi. Malli oli senaikaisen B-ryhmän sääntöjen mukaisesti keskimoottorinen ja nelivetoinen.

Yleistä[muokkaa]

Kilpakäyttöön Delta S4 tuli korvaamaan menestyneen, mutta jo vanhenneen takavetoisen Lancia 037:n joka alkoi jäädä takavetoisena altavastaajaksi kilpailijoiden, kuten Peugeotin ja Audin, esiteltyä nelivedon kilpakäyttöön. Tämä oli tuttu asia myös muille B-ryhmässä kilpaileville talleille. S4 kuitenkin myös menestyi heti lyhyen uransa aikana voittaen heti muun muassa debyyttikisansa RAC-rallin vuonna 1985.

Tunnetuimpia S4:llä ajaneita kuljettajia olivat Martini Racingin Henri Toivonen, Markku Alen sekä italialainen Massimo Biasion. Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi tuli päätökseensä Korsikan rallissa vuonna 1986, jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto saivat traagisesti surmansa Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa. Lyhyessä haastattelussa Korsikan rallin erikoiskokeiden välissä Henri Toivonen oli kertonut autojen olevan jo lähes mahdottomia ajaa. Tämä ja muut aiemmat onnettomuudet kypsyttivät FIA:n päätökseen lopettaa vaarallisina pidetyn B-ryhmän ajattaminen ralleissa kokonaan. Talleista muun muassa Audi vetäytyi rallitoiminnasta tehdastasolla kokonaan. S4:n menestyksekäs ura jatkui kuitenkin myös B-ryhmän aikakauden jälkeen muun muassa rallicrossin EM-sarjassa. Kaudella 1987 Lancian menestys rallissa kuitenkin jatkui, tallin esiteltyä A-ryhmään luokitellun Delta HF 4WD:n, joka oli heti kilpailukykyinen vaikka auto jouduttiin kehittämään käytännössä tyhjästä B-ryhmän sulkemisen jälkeen. Monet kilpailevista talleista eivät olleet yhtä muuntautumiskykyisiä kuin Lancia. HF 4WD pohjautui jo täysin normaaliin tuotantoautoon S4:n verraten, kuten myös vuoden 1988 kauteen lanseerattu menestyksekäs Lancia Delta HF Integrale 8V. Paljon uutta tekniikkaa sisältäneen Delta HF Integralen tuominen kilpakäyttöön ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Tekniset murheet vaivasivatkin sitä aluksi, mutta pian autosta kehittyi ylivoimainen.

Tekniikka[muokkaa]

S4:n 1759-kuutioinen, nelisylinterinen Abarth 233 ATR 18S -moottori oli tuttua perua jo Lancia 037:sta, jossa kone oli varustettu mekaanisella ahtimella teholukeman ollessa 350 hv. S4 taas oli varustettu sekä mekaanisella- että turboahtimella. Mekaanisella ahtimella saatiin vääntöä kierroslukualueen alapäässä ja turbolla saatiin lopullinen tehokkuus korkeilla- ja huippukierroksilla. Teholukemat olivat virallisesti ilmoitettuna 550 hv, epävirallisesti puhuttiin myös n. 600 hv:n tehoista. FIA:n ahdetuille moottoreille asettama kerroin 1,4 tarkoitti sitä, että 1759 cm3:n iskutilavuudella auto kilpaili luokassa alle 2500 cm3. Koska auton paino oli ainoastaan 890 kg, oli sen virallisen teholukeman mukainen teho-painosuhde, ajokunnossa sekä kuljettaja ja kartturi kyydissään, n. 2 kg/hv. Sekä kilpa-autossa että myyntiversiossa oli sama moottori, mutta katuversion moottorin virityaste oli maltillisempi ja sen teho vakiona oli 180 kW (250 hv DIN). Näitä tavallisia katukäyttöön myytyjä siviiliversioita valmistettiin luokituksen saamiseksi 200 kpl. Polttoainen syötöstä huolehti IAW Weber-Magneti Marelli -monipistesuihkutus.

S4 oli ns. silhuettiauto ja täysin eriävä sarjatuotanto-Deltasta, ja ainoa asia joka autoja käytännössä yhdisti, oli nimi Delta, sekä siviilimallilta lainatut korin muodot. Edeltäjänsä tavoin auton varsinainen kantava osa oli metalliputkesta valmistettu kehikko. Koriosat olivat kevyttä kevlar- ja hiilikuitua ja korin etu- ja takakappaleet olivat suurikokoisina komponentteina helposti vaihdettavissa vaurioiden johdosta, samalla ne antoivat huoltotiimille suhteellisen hyvät tilat toimia.

Auton koriin on muotoiltu erilaisia aerodynamiikkaa tehostavia avusteita; Auton keulalle sijoitetun jäähdytinkennon ilmanpoistoaukko keulapeitteessä on varustettu Gurney-läpällä, etupuskurin alareunan ilmanohjaimen päihin on muotoiltu siipiulokkeet, auton takaosan sivuihin on muotoiltu ilmanohjaimet ja katon takareunassa on spoileri.

Ovien rakenne oli otettu käyttöön jo 037-mallissa. Ovena toimii putkikehikko, jonka ulkopintana on Kevlar-verhoilu, mutta sisäpuolella ei ole mitään verhousta tai kahvoja. Oven lukon avaaminen sisäpuolelta tapahtui pienestä vetolenkistä nykäisemällä. Kiinteästi asennetut sivuikkunat olivat akryylia, kuljettajalle ja kartturille oli ikkunaan oli tehty pieni liukuva luukku, jonka kautta he pystyivät ojentamaan ja vastaanottamaan aikakortit ja teoriassa saamaan raitista ilmaa.

Edessä ja takana pyörätuenta oli toteutettu päällekkäisin kolmiotukivarsin. Edessä jousi-iskunvaimenninpaketti oli ns. coil-over, jossa kierrejousi on teleskooppivaimentimen ympärillä. Takana oli erilliset kierrejouset ja kaksoisiskunvaimentimet puolellansa. Nelivetojärjestelmä oli kehitetty yhteistyössä brittiläisen Hewlandin kanssa. Sen keskitasauspyörästö jakaa voimaa takapyörille 60% - 75%, olosuhteiden ja tarpeen mukaisesti.

Kisahistoria[muokkaa]

FIA oli suunnitellut rallin B-ryhmän seuraajaksi, kaudella 1987 käynnistettäväksi aiotun, S-ryhmän. Tätä ryhmää silmälläpitäen Lancia kehitti S4:n seuraajaksi Lancia ECV -mallin. FIA:n päätös lopettaa rallin B-ryhmä romutti myös suunnitelmat S-ryhmästä. Niinpä myös Lancia hylkäsi ECV-projektinsa ja kehitti kaudelle 1987 auton, joka perustui aiempaa vahvemmin sarjatuotanto-Deltaan.

S4 otti Henri Toivosen kuljettamana voiton debyyttikilpailussaan, vuoden 1985 RAC-rallissa ja seuraavana vuonna Markku Alén saavutti sillä voiton kuljettajien maailmanmestaruuskamppailussa. Kymmenen päivää tulosten julkistamisen jälkeen FIA ilmoitti mitätöivänsä tämän, San Rmo-rallissa tapahtuneiden toimitsijavirheiden vuoksi, ja kauden 1986 kuljettajien maailmanmestariksi julistettiin Peugeotin Juha Kankkunen. Mikäli San Remon rallia ei lasketa mukaan, Delta 4S saavutti kaudella 1986 kolme ykkössijaa, jotka olivat Henri Toivosen Monte Carlo -rallissa-, Massimo Biasionin Argentiinan rallissa- sekä Markku Alénin Olympus-rallissa ottamat voitot. Autolla otettiin myös Euroopan rallimestaruussarjan voitto vuonna 1986. Autoa ajatti öljy-yhtiö Esso:n väreissä italialainen tiimi HF GRIFONE, kuljettajanaan Fabrizio Tabaton. Myös italialainen, tehtaan tukema kisatiimi Jolly Club ajatti Delta S4:ää, pääsponsorinaan italialainen hevosurheilun vedonlyöntiorganisaattori Totip ja kuljettajanaan Dario Cerrato.

Delta S4:n ja koko B-ryhmän aikakausi tuli päätökseensä Korsikan rallissa vuonna 1986, jolloin Henri Toivonen ja kartturinsa Sergio Cresto saivat traagisesti surmansa Corten lähistöllä tapahtuneessa ulosajossa.

WRC-sarjan voitot[muokkaa]

No. Kilpailu Kausi Kuljettaja Kartturi
1 Flag of the United Kingdom.svg.png 34. RAC-ralli 1985 Flag of Finland.svg.png Henri Toivonen Flag of the United Kingdom.svg.png Neil Wilson
2 Flag of Monaco.svg.png 54. Monte Carlo -ralli 1986 Flag of Finland.svg.png Henri Toivonen Flag of the United States.svg.png Sergio Cresto
3 Flag of Argentina.svg.png 6. Argentiinan ralli 1986 Flag of Italy.svg.png Miki Biasion Flag of Italy.svg.png Tiziano Siviero
4 Flag of Italy.svg.png 28. San Remo -ralli * 1986 Flag of Finland.svg.png Markku Alén Flag of Finland.svg.png Ilkka Kivimäki
5 Flag of the United States.svg.png 21. Olympus-ralli 1986 Flag of Finland.svg.png Markku Alén Flag of Finland.svg.png Ilkka Kivimäki
  • * San Remo -rallin tulokset vuodelta 1986 mitätöitiin, eikä niitä otettu huomioon kauden kokonaispisteitä laskettaessa.

WRC-sarjan sijoitukset taulukkona[muokkaa]

Malline:F1-kuljettajien tulosluettelon värikoodiavain

Kausi Tiimi Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Sija Pisteet
1985 Martini Racing MON SWE POR KEN FRA GRE NZL ARG FIN ITA CIV GBR 3. 70
Flag of Finland.svg.png Markku Alén 2
Flag of Finland.svg.png Henri Toivonen 1
1986 Martini Lancia MON SWE POR KEN FRA GRE NZL ARG FIN CIV ITA * GBR USA 2. 122
Flag of Finland.svg.png Markku Alén NF 2 NF NF NF 2 2 3 1 2 1
Flag of Finland.svg.png Henri Toivonen 1 NF NF NF
Flag of Italy.svg.png Miki Biasion NF NF NF 2 3 1 3
Flag of Sweden.svg.png Mikael Ericsson NF 4 5 NF
Flag of Argentina.svg.png Jorge Recalde 4
Flag of Sweden.svg.png Kalle Grundel 6
Flag of Italy.svg.png Dario Cerrato 2
  • * San Remo -rallin tulokset vuodelta 1986 mitätöitiin, eikä niitä otettu huomioon kauden kokonaispisteitä laskettaessa.

Vuonna 1986 nähtiin Monte Carlon MM-rallissa ja Skotlannin EM-rallissa sarjatuotantoisten B-ryhmäläisten sarjassa Stradale-versiosta rakennettu ralliauto kuljettajanaan espanjalainen Sunsundegui Ignacio.

Muut saavutukset[muokkaa]

Delta S4:lla voitettiin ralliautoilun Euroopan mestaruus 1986 kuljettajanaan Fabrizio Tabaton sekä rallicrossin Euroopan mestaruuspronssi Matti Alamäen ajamana; kyseisellä kaudella hän voitti Silsin kilpailun Espanjassa, Mondello Parkin Irlannissa ja Estering kisan Saksassa.

ECV1[muokkaa]

Lancia Delta ECV.JPG

80-luvun lopulla tuolloisella autourheiluliitto FISA:lla oli suunnitelmia luoda ralliautoilun maailmanmestaruustasolle uudeksi luokaksi B-ryhmän tilalle S-ryhmä, jossa olisi ollut vaatimuksena autojen tuotantomäärän suhteen vain 10 kpl. Tarkoitus oli kaiketi myös yhtenäistää kalustoa teknisesti monenkirjavan B-ryhmän sijaan. Ennen Henri Toivosen kuolemaan johtanutta onnettomuutta Korsikalla 1986 S-ryhmän säännöistä ei ollut tarkkaa käsitystä vaan valmistajat kehittivät salaa entistä tehokkaampia malleja tuleviksi ralliautoikseen. ECV1 (Experimental Composite Vehicle) oli ulkoisesti Delta S4:n kaltainen ollen kuitenkin rakenteeltaan hiilikuitukorinen S4:n putkirunkorakenteen sijaan. 1,8-litrainen 2 turbo:lla varustettu R4-moottori kehitti yli 600 hv. Moottorin erikoisuus oli kaksi pakosarjaa sisältänyt Triflux-sylinterikansi, johon 2 turboa oli liitetty. 1. turboista toimi alakierroksilla, toisen tullessa mukaan moottorin pyörimisnopeuden kasvaessa. Tämän ratkaisun oli tarkoitus poistaa tuohon aikaan turbomoottoreita vaivannut turboviive. Ralliautoilussa tuolloin tapahtuneet kuolonkolarit asettivat paineita lisätä lajin turvallisuutta. Niinpä kaavailtuun S-ryhmään suunniteltiin ahdettujen moottoreiden maksimitilavuudeksi 1,2 litraa ja maksimitehoksi 300hv. Kauden '86 jälkeen päätettiin kuitenkin siirtyä rallin MM-sarjassa tuotantoautoihin perustuvaan A-ryhmään. Tämän päätöksen myötä ECV1 muiden S-ryhmään kehitettyjen prototyyppien myötä jäi museokappaleeksi ennen kuin ehdittiin ottaa kilpakäyttöön.

Linkkejä[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

LogoLancia2007 800.jpg Lancia-nimellä valmistetut automallit

Nykyiset mallit: New Ypsilon

1950–2011: Musa | Ypsilon | Ypsilon 3P | 2000 | A112 | Appia | Aurelia | Beta | Dedra | Delta (I,II) | Flaminia | Flavia | Fulvia | Gamma | Kappa | Kappa Coupé | Lybra | Prisma | Stratos HF | Thema | Y10 | Y | Ypsilon | Zeta | Thesis | Phedra Delta III | Flavia | Thema | Voyager

1908–1951: Alpha | Aprilia | Ardea | Artena | Astura | Augusta | Beta | Delta | Dialpha | Didelta | Dikappa | Dilambda | Epsilon | Eta | Gamma | Kappa | Lambda | Theta | Trikappa | Zeta


Kilpa-autot: D20 | D23 | D24 | D50 | LC (I & II) | Rally 037 | Delta S4 | Stratos HF


Hyötyajoneuvot (Vuodesta 1972 nimellä IVECO)

Tavara-autot: 3Ro | 6Ro | Beta Diesel | Dijota | E290 | Eptajota | Esadelta B | Esadelta C | Esagamma | Esajota | EsaRo | Esatau | Esatau B | Eta | Jota | Omicron | Pentajota | Ro | Ro-Ro | Tetrajota | Trijota | Beta Diesel | Jolly | Superjolly

Linja-autot: Esagamma | Esatau | Esatau V11 | Omicron | Ro | Tetrajota | Trijota

Sotilasajoneuvot: 3Ro | 6Ro | CL51 (Z20) | EsaRo | IZ | Lince | TL51 (Z30)